Mitä tarkoitetaan törkeällä huolimattomuudella ICT-riidoissa?

Tässä artikkelissa keskitytään IT-projektien ja IT-riitojen juridisiin ja käytännöllisiin kysymyksiin. Ensimmäisenä käsittelemme otsikossakin mainittua kysymystä siitä, mikä muodostaa ”törkeän huolimattomuuden”?

Törkeän huolimattomuuden kynnys on tavallisesti suomalaisessa oikeusjärjestelmässä asetettu varsin korkealle ICT-toimitussopimuksia koskevissa riidoissa. Kuitenkin hyvin monissa riidoissa sopijapuolet nostavat esiin argumentin esimerkiksi siitä, että vastuunrajoitukset eivät sovellu, koska on toimittu ”tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella”. Mitä tämä kuitenkin tarkoittaa käytännössä, mitkä tekijät määrittelevät milloin toiminta ei ole pelkästään huolimatonta vaan törkeää ja miten törkeää huolimattomuutta on konkreettisissa riidoissa sovellettu?

Jos otetaan esimerkkinä viivästystilanne, vaikka riidassa todisteita toimittajan satunnaisista viivästyksistä olisikin havaittavissa, kohdistuu näytön arviointi usein yksittäisten tapahtumien sijasta kokonaisarviointiin pitkän projektin aikana. Näin ollen yksittäiset seikat eivät välttämättä ole riittäviä osoittamaan toimittajan toimineen törkeän huolimattomasti. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä oikeuskirjallisuuden vakiintuneen tulkinnan mukaan törkeän huolimattomuuden erottaa tavallisesta huolimattomuudesta se, että törkeässä huolimattomuudessa on oltava selviä piirteitä sopimusosapuolen selvästä piittaamattomuudesta sopimusvelvoitteita kohtaan. 

Miten törkeä huolimattomuus määritellään huolimattomuus – tahallisuus -asteikolle?

Toiminnan tulkitsemista törkeäksi huolimattomuudeksi tukee ensinnäkin usein se, että toimittaja on alan asiantuntija omaten näin tukevamman tietopohjan toimia huolellisesti alan työtehtäviä suorittaessaan. Tämän lisäksi korostunutta huolellisuusvelvoitetta tukee toimittajan tuntemus ympäristöstä ja asiakkaiden tyypillisistä tarpeista. Huolimattomuutta voidaan arvioida objektiivisella tasolla, mutta lisäksi sitä voidaan arvioida myös subjektiivisella tasolla, jolloin otetaan kantaa myös huolimattomasti toimineen projektihenkilön erityisammattitaitoon tai muihin huolimattomuuden kynnystä laskeviin tekijöihin. 

On kuitenkin aina syytä muistaa, että olosuhteiden pysyvyys ja niiden mahdolliset muutokset tulee ottaa huomioon. Näin ollen esimerkiksi aiemman projektin alkuperäisten määrityksien laajentuminen, uusien tietojen ilmaantuminen asiakkaan teknisestä ympäristöstä ja täten aikatauluarvioiden venyminen sekä muut vastaavat olosuhdemuutokset voivat toisaalta tukea toimittajan huolellista käyttäytymistä vähentäen projektissa olleita ongelmia, jotka ovat olleet toimittajan hallittavissa. 

Arvioon huolimattomuuden tasosta päädytään aina kokonaisarvion jälkeen

Huolimattomaan toimintaan ei ole olemassa tyhjentäviä rajoja tai yksiselitteisiä sääntöjä. Käytännön oikeusprosesseissa raja on kuitenkin löydettävissä huolimattoman toiminnan ja tahallisuuden välistä, lähempänä kuitenkin tahallista toimintaa, kuin ”perusmuotoista” huolimattomuutta. Oikeuskäytäntöä noudattaen harkinnassa on ensisijaisesti kiinnitettävä huomiota vahingonaiheuttajan yksilöstä riippumattomiin tekijöihin ja olosuhteisiin. Näihin kuuluvat muun muassa mahdollisen vahinkoseuraamuksen luonne ja vakavuus, vahingon todennäköisyys sekä mahdollisuus välttää vahinkoseuraamus huolellisesti toimimalla (KKO 2002:56). Toisaalta myös vahingonaiheuttajan subjektiivinen asennoituminen voidaan ottaa huomioon, erityisesti jos siitä on selvitystä, ja se voi korottaa tuottamuksen astetta. Törkeän huolimattomuuden tunnusmerkkeinä korostetaan myös subjektiivista moitittavuutta. Korkein oikeus on esimerkiksi viitannut toimintaan, joka on häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen (KKO 1997:103).

Lopuksi riidoissa vastaan kokemusten perusteella on kuitenkin mahdollista väittää, että monissa tapauksissa edellä mainitut huolimattomuuden, törkeän huolimattomuuden ja tahallisuuden väliset rajanvedot on kokemusperusteisesti melko suurella todennäköisyydellä tunnistettavissa tarkastelemalla projektidokumentaatiota ja sopijapuolten välistä kirjeenvaihtoa. Projektin kohdatessa ongelmia on usein parempi vaihtoehto kummallekin osapuolelle ratkaista ongelmat sovinnollisesti ja IT-riidoissa tämä onkin onneksi hyvin yleistä. Mikäli riita näyttää todennäköiseltä, on aina mahdollista lähteä rakentamaan optimaalista end-game positiota ja myös edellä mainittu jaottelu eri huolimattomuuden tyyppeihin ja tahallisuuteen syytä huomioida ja miettiä oikeat toimenpiteet projektin jalkauttamisessa.

Seuraavaksi tulemme kirjoittamaan viivästyksistä ja jos IT-projektit ja riidat kiinnostavat, niin kannattaa ottaa artikkelimme seurantaan.

Jan Lindberg, Partner

Sami Koivurinne, Associate