TEKOÄLYN JA DIGIPALVELUIDEN SÄÄNTELY EI OLE ENÄÄ TULOSSA – SE ON JO TÄÄLLÄ

Euroopan unionin sääntelykenttä on viime vuosina kokenut merkittäviä muutoksia, erityisesti tekoälyn ja digitaalisten palveluiden osalta. Euroopan unioni on ryhtynyt tosissaan ottamaan tekoälyn ja digitaalisten palvelujen sääntelyn haltuun. Olemme keväällä 2025 tilanteessa, jossa kaksi merkittävää asetusta – tekoälyasetus (AI Act) ja digipalveluasetus (Digital Services Act) – ovat käytännössä alkaneet muuttaa sekä viranomaisten että yritysten toimintaa. Tämän sääntelyaallon vaikutukset näkyvät jo nyt teknisissä ratkaisuissa sekä johtamisessa ja osaamisessa.

TEKOÄLYASETUS JA HENKILÖSTÖN OSAAMINEN – UUSI SÄÄTELY, TODELLISET VAIKUTUKSET 

Euroopan unionin tekoälyasetuksen ensimmäiset velvoitteet astuivat voimaan 2. helmikuuta 2025. Yksi keskeisimmistä vaatimuksista on 4 artiklan mukainen velvoite, jonka mukaan tekoälyjärjestelmien tarjoajien ja käyttäjien on varmistettava henkilöstönsä riittävä tekoälylukutaito. Tämä tarkoittaa, että organisaatioiden on nyt varmistettava, että niiden työntekijät ymmärtävät tekoälyn toimintaperiaatteet, mahdollisuudet ja riskit. ​Kyse ei ole vain promptauksesta Copilotin tai ChatGPT:n kanssa, vaan kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä: mihin tekoäly kykenee ja milloin sen käyttö voi olla riski. 

Tekoälylukutaito määritellään asetuksessa seuraavasti:​

“tekninen osaaminen, kokemus, koulutus ja aiempi perehdytys sekä se konteksti, jossa tekoälyjärjestelmiä käytetään, ja myös ne henkilöt tai henkilöryhmät, joihin tekoälyä sovelletaan”

Organisaatioiden on siis arvioitava nykyinen osaamistaso ja tarjottava tarvittavaa koulutusta varmistaakseen vaatimustenmukaisuuden. Tämä voi sisältää esimerkiksi sisäisiä koulutusohjelmia tai ulkopuolisten asiantuntijoiden hyödyntämistä.​ Monessa organisaatiossa tämä vaatii koulutusrakenteiden uudelleen arviointia ja uusien koulutusten luomista. Pelkkä tietoturvaan keskittyvä koulutus ei enää siis riitä. Myös hallituksen- ja johdon tasolla pitäisi ymmärtää, että tekoälyn käyttöönotto ilman henkilöstön perustason osaamista on nyt sääntelyn näkökulmasta riski.

STARTUPIEN AHDINKO TUNNISTETTU – MUTTA ONKO KEVENNYS VAIN KOSMEETTINEN?

Samaan aikaan, kun tekoälyasetus tuo uusia vaatimuksia, Euroopan komissio on herännyt siihen, että erityisesti startup-yritykset saattavat hukkua hallinnollisiin velvoitteisiin. Huhtikuussa 2025 komissio ilmoitti suunnitelmistaan keventää näiden yritysten sääntelytaakkaa, jotta ne voivat helpommin noudattaa asetuksen vaatimuksia. Tavoitteena on mahdollistaa innovaatioiden kehittäminen ilman kohtuuttomia hallinnollisia esteitä. ​

Konkreettisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi kevennetyt raportointivaatimukset tai erityiset tukipalvelut, jotka auttavat startup-yrityksiä ymmärtämään ja noudattamaan sääntelyä. Tämä on tervetullut kehityssuunta, mutta samalla on syytä olla hereillä: kyse on sääntelyn soveltamisen tasosta, ei siitä, että itse velvoitteista luovuttaisiin. Pienetkin toimijat, jotka kehittävät tai ottavat käyttöön ns. korkean riskin tekoälyjärjestelmiä, ovat edelleen tekoälyasetuksen piirissä.

DIGIPALVELUSÄÄDÖKSEN ENSIMMÄINEN VUOSI SUOMESSA: VUOSI TÄYNNÄ, MUTTA OPIT KESKEN

Digipalveluasetus tuli voimaan 17. helmikuuta 2024, ja sen tavoitteena on parantaa digitaalisten palveluiden läpinäkyvyyttä ja turvallisuutta.  Sen ensimmäinen toimintavuosi on tuonut esiin, kuinka massiivinen käytännön vaikutus sääntelyllä voi olla, sillä tänä aikanaSuomen viranomaiset vastaanottivat lähes 80 valitusta epäillyistä säädöksen rikkomuksista. Tämä osoittaa, että käyttäjät ovat jo tietoisia oikeuksistaan ja valmiita raportoimaan epäilyttävistä toiminnoista. ​

Digipalveluasetus asettaa velvoitteita erityisesti verkkoalustoille, kuten sosiaalisen median palveluille ja verkkokaupoille, varmistaakseen käyttäjien oikeuksien toteutumisen ja suojellakseen heitä laittomalta sisällöltä. Viranomaisten aktiivinen valvonta ja käyttäjien tekemät valitukset korostavat säädöksen merkitystä digitaalisten palveluiden kentässä.​ Digipalveluasetuksen ensimmäinen vuosi on opettanut sen, että vastuukysymykset digitaalisessa ympäristössä ovat nyt tiukemmin kytköksissä sisältöön, läpinäkyvyyteen ja algoritmiseen päätöksentekoon kuin koskaan ennen.

 Data- ja tekoälyjuridiikka ei ole enää “tulevaisuuden kysymys”Kun katsomme kevättä 2025, on selvää, että data- ja tekoälyjuridiikka on murroksessa – ei teoreettisessa vaan erittäin käytännöllisessä sellaisessa. Velvoitteet eivät kohdistu vain teknisiin ratkaisuihin, vaan niillä on suora vaikutus johtamiseen, osaamiseen ja vastuisiin sekä yritysten päivittäiseen toimintaan. Samalla digipalveluasetuksen ensimmäinen vuosi on osoittanut, että käyttäjät ovat valmiita puolustamaan oikeuksiaan, mikä korostaa organisaatioiden tarvetta noudattaa sääntelyä tarkasti.​

Miltä oma organisaationne näyttää tässä uudessa sääntelytodellisuudessa?

Sami Koivurinne, Associate