IT-sopimukset: Tekoälypohjaisten ohjelmointityökalujen käytännön ongelmat
IT-sopimuksien näkökulmasta tekoälyn lisääntyvä käyttö on tuonut esiin uusia kysymyksiä ja myös juridisia haasteita. Vaikka tekoälyllä voidaankin parantaa tehokkuutta ja innovaatiota, saattaa se myös aiheuttaa epäselvyyksiä ja konflikteja sopimuksen osapuolten välille koskien erityisesti immateriaalioikeuteen, vastuuseen sekä tietosuojaan liittyviä kysymyksiä. Tässä artikkelissa tarkastelemme joitakin näistä ongelmista ja harkitsemme mahdollisia ratkaisuja niiden lieventämiseksi.
Tekoälyn omistajuudesta ja sen luomien tuotoksien tekijänoikeudesta
Tekijänoikeus myönnetään teosten tekijöille ja antaa tälle oikeuden päättää kuka voi esimerkiksi käyttää tai kopioida teosta. Tekijänoikeus koskee kaikkia sellaisia luomuksia, jotka ylittävät tekijänoikeuslaissa määritellyn teoskynnyksen.
Teoskynnyksen raja riippuu teostyypistä, mutta ohjelmistoliiketoiminnassa lähtökohtaisesti sen ylittää vähäiselläkin työllä aikaansaatu teos. Teoskynnys täyttyy tekijän henkisen työn tuloksena eli teoksen on sisällettävä sellaisia abstrakteja elementtejä tai niiden ilmentymiä, jotka ovat ominaisia juuri sille teokselle ja erottavat sen muista teoksista.
Toisin kuin tekoälyn nimestä voisi olettaa ei tekoälyn toiminta itsessään sisällä mitään älyllistä (ihmisiin verrattavaa) ratkaisukykyä tai lopputuotosta, sillä ratkaisu ei ole abstrakti vaan aina sille annettujen parametrien perusteella määrittynyt. Tekoäly toki voi ja usein toimiikin ihmistä tehokkaammin löytäen esimerkiksi ratkaisuja, joita ihminen ei vastaavassa tilanteessa olisi löytänyt. Tekoäly toimiikin kuitenkin yleensä rajatussa tehtävässä siten, että sen luovuus perustuu ihmisen sille syöttämään promptiin ja pohjadataan. Tämän pohjalta pääsemme mielenkiintoiseen kysymykseen: kuka omistaa tekoälyn luoman koodin?
Tekoälyn tuotoksen oikeudet
Tekoälyn koodin oikean omistajatehon selvittäminen on ensisijaisen tärkeää ennen tekoälyn käyttöönottoa. Useat tekoälyä liiketoiminnassaan hyödyntävät yritykset pitävät sopijakumppanilleen toimittamaansa materiaalia, mukaan lukien tekoälyn generoimaa koodia, omana omaisuutenaan. Usein ei välttämättä kuitenkaan näin ole.
Vertailimme Suomen, EU:n, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Iso-Britannian oikeustilaa saadaksemme kattavan kokonaiskuvan siitä, miten eri maat suhtautuvat tekoälyn luoman koodin omistajuuteen. Perustilanteessa Suomessa tekijänoikeuslain kanta on selvä: tekijänoikeudellinen yksinoikeus kuuluu tekijänoikeuslain sekä sen perustelujen mukaan sille luonnolliselle henkilölle tai niille luonnollisille henkilöille, joiden itsenäisen luomistyön tuloksena teos on syntynyt. Myös Euroopan Unionin tuomioistuimen kannan mukaan teoksen on oltava omaperäinen ja sen täytyy kuvastaa tekijänsä luovuutta, minkä on katsottu usein tarkoittavan, että, tekijänä on oltava luonnollinen henkilö.
Miten olisi tarkasteltava tilannetta, jossa ihmisen vaikutus koodin luomiseen on ollut niin vähäinen, ettei tekijänoikeudellista yksinoikeutta voisi enää paikallistaa kehenkään ihmiseen tekoälyn taustalla? Voiko siis itsenäisesti teoksen tehnyt tekoäly saada tekijänoikeuksia luomaansa teokseen?
Kanadassa kysymystä tarkasteltiin vuonna 2021, kun kanadalainen ISED-virasto (Innovation, Science and Economic Development Canada) suositteli tilanteeseen kolmea lähestymistapaa. Heidän mukaansa i) omistusoikeus kuuluu joko henkilölle, joka järjesti teoksen luomisen; tai ii) omistusoikeus ja tekijänoikeus koskevat vain ihmisten tuottamia teoksia, joten syntynyt koodi ei voi saada tekijänoikeussuojaa; tai iii) tekoälyn tuottamille teoksille olisi luotava uusi “tekijänoikeudeton” oikeus. Toisaalta Iso-Britannian tekijänoikeus-, malli- ja patenttilain (Copyright Designs and Patents Act) mukaan tietokoneella luodun teoksen tekijä on henkilö, joka on toteuttanut tarvittavat järjestelyt teoksen luomiseksi ja, joka on teoksen tekijänoikeuksien ensimmäinen omistaja.
Helmikuussa 2023 Yhdysvaltain tekijänoikeusvirasto (USCO) otti kantaa siihen, ovatko tekoälyn luomat taideteokset tekijänoikeuden arvoisia. USCO peruutti hakijan sarjakuvakirjan “Zarya of the Dawn” tekijänoikeudet, koska kirjan kuvat oli luotu tekoälytyökalu Midjourneyn avulla. Perusteena peruuttamiselle oli, että jos ihminen ei pysty 100-prosenttisella varmuudella sanomaan, mitä taidetta tuotetaan, hän ei voi olla tekijä, eikä teos ole tekijänoikeussuojan piirissä.
Lisäksi USCO:n mukaan kuitenkin “virasto rekisteröi teokset, jotka sisältävät muuten suojaamatonta aineistoa, jota ihmistekijä on muokannut, muuttanut tai muulla tavoin tarkistanut, mutta vain, jos uusi teos sisältää riittävän määrän alkuperäistä tekijyyttä, jotta se itsessään voi saada tekijänoikeussuojaa”. Peruutettuaan sarjakuvan alkuperäisen rekisteröinnin USCO myönsi siihen kuitenkin uuden rekisteröinnin, joka koski sarjakuvan tekstiä ja kuvien järjestelyä, mutta ei itse kuvia. USCO:n päätöstä voidaan soveltaa myös muihin tekoälyn tuottamiin teoksiin, kuten Microsoftin Copilot-ohjelman tuottamaan koodiin.
Näin ollen, tekoälyn “johdannaisteoksen” rekisteröinnissä on tärkeää toimittaa kopio sekä alkuperäisestä, että uudesta teoksesta, jossa muutokset on selitetty selkeästi. Jos selitys puuttuu, johdannaisteos todennäköisesti hylätään, koska se ei ole omaperäinen
Myös USCO:n compendium of the U.S. Copyright Office Practices kolmanessa painoksessa on todettu, jotta teos voi saada tekijänsuojaa sen on oltava omaperäinen ja ihmisen luoma. Teokset, jotka eivät täytä tätä vaatimusta, eivät ole tekijänoikeuksellisesti suojattuja. Kuten yllä on todettu, tilanne voi tulla arvioitavaksi teoskynnyksen ylittävän promptin kautta, mutta tällöin tilanne onkin ihan eri.
Käytännön ongelmia tekoälysovellusten käytöstä
Kuten yllä oleva tarkastelu osoittaa, tekoälypohjaisilla tuotteilla koodatut ratkaisut eivät välttämättä nauti ylipäänsä lainkaan tekijänoikeussuojaa varsinkaan tilanteessa, jossa ihmisen työpanos teokseen on häviävän pieni. Tämä saattaa johtaa siihen, että tekoälytyökalujen avulla aikaansaadut yrityksen ydinliiketoimintaan kuuluvien ohjelmistojen kaikki oikeudet eivät ole asianmukaisesti yhtiön omistuksessa. Täysin erillinen kysymys on, että jos on tilattu henkilökohtainen ohjelmointityö, niin voidaanko kyseinen työ korvata tekoälyn kautta toteutetulla ratkaisulla, joka ei ehkä lainkaan saa tekijänoikeussuojaa toisin kuin tilaaja työstä maksaessaan oletti. Molemmat tilanteet ovat sellaisia, jotka olisi syytä nimenomaisesti käsitellä sopimusehtojen tasolla.
Ongelma saattaa myös tulla esille esimerkiksi teknologiapohjaisissa yrityskaupoissa tai sijoituskierroksilla, jolloin asialla voi olla yhtiön valuaatioon tai jopa järjestelyn läpimenoon valtava merkitys. Käytännössä ongelma voi kuitenkin jäädä enemmän teoreettiseksi, sillä tosiasiassa ihmisen tekemää koodia ja tekoälyn tekemää koodi lienee yleensä mahdotonta erottaa toisistaan.
Nimenomaan tällaisia tilanteita varten suosittelemme, että tekoälypohjaisia ohjelmointityökaluja hyödyntävien yrityksien tulisi harkita governance policyä koskien ko. työkalujen käyttöä, jossa käytäisiin läpi missä ja mihin tarkoituksiin työkaluja voidaan käyttää ja mihin ei, sekä vastaavasti päivittää hankintasopimukset.
Tekoälyn kouluttamisessa oltava tarkkana
Tuore oikeustapaus Getty Images v. Stability Ai osoittaa tekijänoikeussuojan merkityksen myös tekoälyn kouluttamisen yhteydessä. Tapauksessa Stability AI -niminen yhtiö oli kehittänyt Stable Diffusion -nimisen kuvia generoivan tekoälysovelluksen, jonka koulutusmateriaaliin oli kuitenkin mitä ilmeisimmin sisältynyt toisen yhtiön, Getty Images:n omistamia kuvia. Getty Images syyttikin tammikuussa 2023 Stabilitya miljoonien valokuvien kopioimisesta ilman lisenssiä ja niiden käyttämisestä Stable Diffusionin kouluttamiseen tuottamaan tarkempia kuvia käyttäjän kehotusten perusteella. Tapauksessa Getty Images pyysi tuomioistuinta määräämään Stabilityn lopettamaan kuviensa käytön ja vaati rahallisia vahingonkorvauksia, jotka sisältävät Stabilityn väitetystä loukkauksesta saamat voitot.
Tapauksen tiimoilta on esitetty, että tekijänoikeuslakiin helmikuussa 2023 lisätty 13 § voisi soveltua ja sallia tekoälyn kouluttamisen myös tekijänoikeuksin suojatulla materiaalilla. Uuden pykälän mukaan se, jolla on laillinen pääsy teokseen, saa valmistaa siitä kappaleita käytettäväksi tekstin- ja tiedonlouhintaa varten ja säilyttää kappaleita yksinomaan kyseistä tarkoitusta varten, jollei tekijä ole nimenomaisesti ja asianmukaisella tavalla pidättänyt tätä oikeutta. Nähdäksemme uusi pykälä ei kuitenkaan ainakaan suoraan istu tekoälyn kouluttamisen kontekstiin jo siitä yksinkertaisesta syystä, että poikkeuksen soveltuminen edellyttäisi, että kappaleen valmistaminen olisi tilapäistä, jota ei tekoälysovellusten kohdalla voida taata.
Toisaalta ratkaisuksi on esitetty direktiivin tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (ns. DSM-direktiivi, (EU)2019/790) mukainen tiedonlouhinta kaupalliseen tarkoitukseen. Direktiivin mukainen tekstin- ja tiedonlouhinnan määritelmä koskee kuitenkin ainoastaan analytiikan tuottamiseen tarkoitettua toimintaa, eikä ollenkaan tekoälyn kouluttamista, eikä varsinaisesti tämäkään voi tulla kyseeseen.
Näin ollen kumpikaan esitetyistä ratkaisuista ei suoraan sovellu nähdäksemme tekoälyn kouluttamiseen. Toistaiseksi tekoälyn kouluttajat eivät ole kuitenkaan lupia kyselleet ja näin ollen jäämme seuraamaan Getty Images v. Stability AI -tapauksen lopullista tuomiota. Tekijänoikeuslailla on kuitenkin ollut taipumusta muuntautua vastaamaan uusia teknologioita aiemminkin, joten näin oletamme tapahtuvan myös tekoälyn kohdalla. Toistaiseksi kuitenkin korostamme, että myös tekoälyn kouluttamisessa on tärkeää varmistua, ettei koulutusmateriaaliin pääse immateriaalioikeuksin suojattua sisältöä.
Automaattinen päätöksenteko voi johtaa syrjintään
Yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään automaattisesta päätöksenteosta ja profiloinnista, eli sellaisesta henkilötietojen automaattisesta käsittelystä, jossa arvioidaan ihmisten henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Tekoälyn syrjivään käyttäytymiseen voivat vaikuttaa voi vaikuttaa esimerkiksi järjestelmän käyttämä epäedustava harjoitusdata väestöstä, tai huonosti valitut ennustemuuttujat. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on jouduttu hyllyttämään rekrytointialgoritmeja, jotka ovat syrjineet naishakijoita historiallisen datan perusteella: kun naisia ei ole valittu tehtävään aiemmin, myöskään algoritmit eivät ole suositelleet tätä.
Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan jokaisella henkilöllä, johon kohdistuu automaattinen päätöksenteko koneoppimismallien avulla, on oikeus saada selitys sen tuloksesta. Lisäksi tekoälysovellusten luojien tai rekisterinpitäjien on annettava tietoa automaattisesta päätöksenteosta, myös profiloinnista, ja tarkoituksenmukaisia tietoja siihen liittyvästä logiikasta. Huomionarvoista on kuitenkin, että yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan mukaan rekisteröidyllä on oltava oikeus myös oikeus riitauttaa päätös.
Näin ollen esimerkiksi siinä, missä ihmisten tekemiä päätöksiä ei yleensä voida riitauttaa sillä perusteella, että ne ovat tietosuoja-asetuksen nojalla epäoikeudenmukaisia, paitsi jos ne perustuvat epätarkkoihin tai lainvastaisesti käsiteltyihin tietoihin, ovat koneella tehdyt päätökset suoraan yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan valituskelpoisia.
Tekoälyä automaattiseen päätöksentekoon hyödyntävien yritysten olisikin hyödyllistä luoda eräänlainen ”killswitch” tekoälylle, eli mekanismi, jolla syrjiviä päätöksiä tekemään päätynyt tekoäly saadaan korjaamaan tehdyt päätökset sekä mahdollisesti kuoletettua vaivattomasti.
Lopuksi
Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoälypohjaisten työkalujen käytön vaikutukset IT-sopimuksiin ja tekoälyn tuotosten immateriaalioikeuksiin ovat merkittäviä.
Kuten yllä onkin jo todettu sekä asiakas että toimittajapuolella tulisi harkita governance policyä koskien ko. työkalujen käyttöä, jossa käytäisiin läpi missä ja mihin tarkoituksiin työkaluja voidaan käyttää. Vastaavasti hankintasopimuksiin tulisi sisällyttää nimenomaiset lausekkeet tekoälyn käytöstä.
Hieman vastaavasti kuin avointa lähdekoodia koskien aikanaan, näkisimme perustelluksi, että myös tekoälyä koskevia sopimusehtoja otettaisiin laajemmin osaksi IT2022 -sopimusehtojen päivitysversioita jo ennen kuin lainsäädännön mahdolliset tulevaisuuden muutokset ovat ehtineet vakiintua. Tällä tavoin tekoälyn hyödyntämistä liiketoiminnassa voitaisiin tukea juridisesti tekemällä siitä mahdollisimman vaivatonta ja houkuttelevaa tekoälyä hyödyntäville yrityksille.
Jos haluat kuulla asiasta lisää, ota yhteyttä Partner Jan Lindbergiin.